Tarinoista ja nauruista helmeilevä huvila

Koiviston Huvilan tarina sai alkunsa vuonna 1921, kun Pitkäjärven perintötilasta lohkottiin maat uudelle tilalle Sahajärven rantaan. Pitkäjärven kantatila oli muodostettu jo Suomen sodan jälkimainingeissa, vuonna 1809, jolloin se tunnettiin Konungsin tilan nimellä. Silloin ei nykyisen Koiviston Huvilan tontilla ollut kuin pieni punainen mökki, jota asutti paikallinen torppari.

 

Uuden tilan ensimmäinen omistaja oli näyttelijänä, ohjaajana ja dramaturgina hyvin tunnetun Ritva Arvelon isä Arvo Arvelo, joka nimesi tilan Koivistoksi tontin lehtevien puiden innoittamana. Perhe asusteli tilalla kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja vuonna 1923 omistajaksi vaihtui Amerikasta paluumuuttanut varakas Onni Alanko. Hänet tunnettiin mukavana herrana, joka jaksoi tarinoida matkoistaan maailmalla ja viihdytti seudun asukkaita ihmetystä herättävällä gramofonillaan. 

 

Alanko myi tilan kauppaneuvos Ville Mattiselle, joka antoi vuonna 1928 arkkitehti Aarne Sarvelalle tehtäväksi suunnitella nykyisen päärakennuksen. Klassismia henkivän rakennuksen pystytystyöt aloitettiin samana vuonna. 

 

Koiviston tilan omistajaksi tuli vuonna 1930 johtaja Simo Parviainen. Hän oli aikaansaava mies ja perusti maatalouden harjoittamisen ohessa tilalle puutarhan omenapuineen, näihin suunnitelmiin pohjautuu myös nykyinen Koiviston Huvilan puutarha. 

 

Johtaja Parviainen luopui tilasta vuonna 1947, myydessään sen Osuustukkukaupalle. Kauppojen tekoaikaan tilan koko oli seitsemän ja puoli hehtaaria ja sen mailla oli kaksikerroksinen päärakennus sekä vilja-aitta, sauna ja kaksi vajaa. Tilaa ja puutarhaa kehitettiin seuraavana vuonna entistä ehommaksi ja pian mailla kasvoikin peräti 140 hedelmäpuuta ja lähes 2000 viini- ja karviaismarjapensasta. Tilalla kohosi myös kasvihuoneita ja lavatarha-alueita, joilla kasvatettiin kurkkuja ja tomaatteja. 

 

Tilan oma puutarhuri huolehti kaikesta, asustellen omassa mökissään päärakennuksen kupeessa. Hänen lisäkseen tilalla eleli navettarakennuksen yläkerrassa autonkuljettaja Kinnunen, joka oli tunnettu hurjapäisestä ajotyylistään. Autonkuljettajan Leo-poika peri isänsä kaasujalan ja herätti jo pojankoltiaisena kauhua Nuuksion hiekkateillä hurjastellessaan. Tämä harrastus johdatti hänet kilpa-autoilijaksi ja aina pikaiseen vierailuun Formula ykkösissä asti.

 

Sahajärven rannoilla viihdyttiin värikkäissä ja vaiherikkaissa tunnelmissa 1960-luvulle asti ja etenkin kesäisin seudulla riitti vilskettä ja vilinää. Vuosien varrella tilan käyttö ja väki kuitenkin väheni. Sauna ja sen makoisat löylyt maittoivat paikalla vierailijoille edelleen, mutta muut rakennukset rapistuivat vuosien varrella vähitellen. 

 

Päätös tilan kunnostamisesta tehtiin vuonna 1987 Osuustukkukaupan perillisen Eka-yhtymän toimesta ja kaksi vuotta myöhemmin peruskorjaus oli valmis. Se johti tilan uuteen kukoistuskauteen ja Koiviston Huvilan kokous- ja juhlatilan ovien avautumiseen vierailijoille; kaikille heille, jotka haluavat jatkaa tuulessa kuiskivien omenapuiden katveessa kirjoittuvaa tarinaa.